Mistäs tiesit tänne tulla?

Kolmas kerta toden sanoo, ainakin minun kohdallani. Olen siis Knuutilan Saara ja tämä vuosi oli toinen vuoteni suomen opettajalinjalla. Miten tähän on tultu? Lukiossa haaveammatikseni muodostui opettaja, mutta tarkempaa suuntaa pohdin pitkään. Kiinnostuksen kohteinani olivat esimerkiksi uskonnon-, kotitalous- sekä luokanopettajan työt. Kiitos silloiselle opolleni, tajusin oikeasti haluavani äidinkielen opettajaksi.

Kirjoitettuani ylioppilaaksi 2012 päädyin hakemaan äidinkielen ja tietotekniikan aineenopettajakoulutukseen, joista tietotekniikka sitten tärppäsi. Äidinkieli harmitti, sillä paikka jäi pienestä kiinni, mutta tieto syksystä yliopistossa silti ilahdutti. Lähdin avoimin mielin ohjelmoinnin ja tietoverkkojen maailmaan. Jouduin kuitenkin hyvin äkkiä toteamaan, ettei tietotekniikka ollutkaan minua varten. Ahdistavien kuukausien jälkeen päätin hakea uudestaan äidinkielen opettajaksi. Taisin pitää koetta itsestäänselvyytenä, sillä alitin ainakin oman henkilökohtaisen rimani saadessani pisteet takaisin: opiskelupaikka ei ollut lähelläkään. No, vuoden töissä kärvistelyn jälkeen sisuunnuin ja päätin opiskella muutamia suomen kielen perusopintojen kursseja avoimessa yliopistossa. Onneksi, sillä keväällä 2014 pääsin heittämällä läpi. Olin vihdoinkin lähempänä haaveammattiani.

Suomen kielen kommervenkit ovat aina kiehtoneet minua. Tämä ilmenee intoilustani todella huonoja puujalkavitsejä kohtaan, joista läheiseni saavat sitten kärsiä. Myös äidinkielen oppiaineen monimuotoisuus on mahtava asia: se antaa opettajalle vapaat kädet verrattuna moneen muuhun aineeseen. Ihanat ystävät ja mukava ilmapiiri ovat myös suuri osasyy viihtymiseeni. Tietotekniikalla ollessani ei hengenheimolaisia tahtonut oikein löytyä. Jotain hyvää siitäkin retkestä seurasi, sillä miekkoseni löysi oman alansa tehdessään minun rästiin jääneitä ohjelmoinnin kotitehtäviä.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että päädyin juuri tätä kautta opiskelemaan äidinkielen opettajaksi. Nyt tiedän ainakin sen, miltä tuntuu opiskella alaa, joka ei ole ollenkaan oma. Lisäksi oli mukavaa huomata avoimen opintojen auttaneen hurjasti pääsykokeessa. Osaan arvostaa opiskelupaikkaani varmasti eri tavalla, kuin vajaa neljä vuotta sitten olisin arvostanut.

Saara Knuutila

Keväällä 2013 minulla ei tuoreena ylioppilaana todellakaan ollut selvää käsitystä siitä, mitä alaa haluaisin lähteä opiskelemaan. Haaveilin kansainvälisestä urasta sekä Joensuusta pois pääsemisestä. Päädyin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan valtio-oppia, ja totesin tuskallisen pian olevani aivan väärässä paikassa.

Marraskuun tienoilla postiluukustani ilmestyi muutama Keskisuomalainen täysin oudolla nimellä. Eräässä numerossa oli juttu maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksesta, ja minussa heräsi sen luettuani vahva halu auttaa tänne tulevia ihmisiä sopeutumaan yhteiskuntaamme. Ajattelin, että yhteiskuntatieteellisen opinnot sulautuisivat siihen oikein mukavasti. Alalla pääsisin lisäksi alun perinkin tavoittelemaani kansainväliseen työympäristöön.

Keväällä hain opiskelemaan suomen kieltä, mutta kehittelin mielessäni jatkuvasti varasuunnitelmia, sillä minulle oli kerrottu, että sisään on todella vaikea päästä. Onneksi niitä ei koskaan tarvinnut toteuttaa, vaan syksyllä 2014 aloitin innosta puhkuen polkuni kohti äidinkielen ja suomen kielen opettajuutta. Päivääkään en ole loikkaamistani katunut ‒ enemmän ehkä sitä, että vanhempieni opettajuuden vuoksi pidin ammattia aikaisemmin ehdottomana einä.

Opintojen edetessä on toki tullut vastaan kursseja, joilla kiinnostus on ollut vähäisempää (krhmtaip220krhm), mutta ne eivät kuitenkaan ole laskeneet yleistä motivaatiotani, sillä opinnoillani on selkeä päämäärä. Valtio-opissa minusta tuntui, ettei tähtäimessä ole muuta kuin valmistuminen itsessään. Nyt tiedän, miksi valmistun. Ainakin suurin piirtein. Alun perin olin vahvasti suuntautumassa vain S2-alaan, mutta vähitellen myös perinteisempi äidinkielen opettajuus on alkanut tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta. Miksi tyytyisin yhteen osa-alueeseen, kun on tarjolla niin monta mielenkiintoista tehtävää?

On erittäin inspiroivaa, että pääsemme jo opintojen aikana tutustumaan opetuksen kenttään monipuolisesti. Olen päässyt seuraamaan vaihtareiden suomen kielen kurssia ja käynyt opettamassa vastaanottokeskuksessa. Tällä hetkellä meneillään on Norssin ”pikkuharkka” ja pian pääsemme myös ammattikoululle seuraamaan opetusta. Vaikka aikataulut saavat säännöllisesti pään sekaisin ja stressi uhkaa viedä ne vähäisetkin yöunet, on tämä kaikki loppujen lopuksi sen arvoista, vaikka välillä ei jaksa muuta kuin valittaa. Tällä hetkellä olen ainakin ihan fiiliksissä siitä, mitä kaikkea pääsenkään vielä tekemään tulevaisuudessa!

Sanni Törmänen