Allekirjoitimme kannanoton korkeakouluopiskelijoiden jaksamisesta
Sane ry on allekirjoittanut yli 220 muun järjestön kanssa korkeakouluopiskelijoiden jaksamista ja hyvinvointia koskevan kannanoton. Kannanotto on luettavissa alla.
Korkeakouluopiskelijoiden hätähuuto: selviytyminen ei tarkoita hyvinvointia
Yliopisto-opiskelijoiden etäopetus on jatkunut jo yli vuoden. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelijoiden arjessa korostuvat yksinäisyys, motivaation puute ja toivottomuus. Etäopiskelun ja virikkeiden puuttumisen myötä itseohjautuvuuden ylläpitäminen on haastavaa, ja uupumus on lisääntynyt korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Yhdessäkään aiemmassa korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa ei opiskelijoiden uupumus ole ollut yhtä suurta kuin tuoreimmissa tutkimuksissa. Alustavien tulosten mukaan uupuneiden opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut verrattuna vuoden 2016 tilastoihin [1]. Suomen hallitus ei ole tarjonnut tarpeellisia ja konkreettisia ratkaisuja korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen. Vinkit oman elämän kalenterointiin tai tsempit jaksamiseen ovat ala-arvoisia tilanteessa, jossa kokonainen sukupolvi korkeakouluopiskelijoita kärsii poikkeusoloista ja sen aiheuttamista vakavista lieveilmiöistä. Jaksamattomuus ei ole yksittäisen opiskelijan asenneongelma. Kyse on rakenteellisesta, koko sukupolvea koskettavasta kriisistä, johon on nyt tartuttava. Tämä kannanotto on meidän hätähuutomme: selviytyminen ei tarkoita hyvinvointia.
Opiskelijoilta ei voida vaatia poikkeusoloissa normaalia suoriutumista opintojen osalta, sillä muutokset opetuksessa ovat vaikuttaneet väistämättä monien korkeakouluopiskelijoiden opintoihin ja hyvinvointiin. Vaadittujen opintopisteiden määrää tulee huojentaa opintotuen osalta, opintotukikuukausien määrää on lisättävä ja valmistumisen on saatava venyä vuodella ilman sanktioita opintolainan hyvityksen osalta. Toimien on kosketettava kaikkia korkeakouluopiskelijoita, jotka ovat opiskelleet koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa. Huojennuksista ei tule vaatia erillisiä selvityksiä, vaan ne on taattava jokaiselle korkeakouluopiskelijalle.
Hallitus kehotti tiedotustilaisuudessaan hakemaan apua uupumukseen. On useita tapauksia, joissa terveyspalvelumme YTHS:n piiriin on vuodenvaihteessa tapahtuneen laajentumisen jälkeen ollut miltei mahdotonta päästä. Resurssit eivät vastanneet opiskelijoiden tarvetta aiemminkaan. Arkeamme ovat olleet viikkojen ja kuukausien odotukset hoitoon pääsyyn, ja esimerkiksi jonot psykiatrille ovat olleet jopa yli puoli vuotta. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin vielä entistä kriittisempi; ajanvarauspalvelu SelfChat on ollut poissa käytöstä jo kolme kuukautta, joten avun saaminen on todella haastavaa. Tähän mennessä YTHS:lle ohjattu lisärahoitus on vain paikannut jo olemassa olleita vuotokohtia. Kriisitilanteessa syntyneet ja syventyneet mielenterveysongelmat tarvitsevat oman ylimääräisen budjettinsa.
Opiskelijoita pitää pinnalla kliseinen toivo paremmasta huomisesta. Harva asia romahduttaa jaksamista yhtä paljon kuin linjaus etäopetuksen jatkumisesta taas ensi lukukaudella. Päätöstä etäopetuksen jatkumisesta ei tule tehdä löyhin perustein. Jokaisen linjauksen tulee olla joustava ja ottaa huomioon pandemiatilanteen kehittyminen. Käytännön on oltava linjassa päätösten kanssa. Jos opiskelijat ovat etäopetuksessa, ei heitä voi samaan aikaan vaatia tenttimään opintosuorituksia fyysisesti yliopistolla. Jos etäopetusta päätetään jatkaa ensi syksynä, opetuksen laatuun on panostettava. Opiskelijoiden oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen koulutukseen täytyy taata myös poikkeusaikana.
Edunvalvojinamme opiskelijajärjestöissä eivät toimi hyvinvoinnin ammattilaiset, vaan yhtälailla uupumuksesta kärsivät opiskelijat. Olemme väliinputoajia – haavoittuvaisia nuoria aikuisia keskellä suuria elämänmuutoksia. Siksi sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys ovat avainasemassa opiskelijoiden jaksamisen kannalta. Uupumus ja muut mieltä varjostavat ongelmat ovat meidän synkkä sukupolvikokemuksemme. Tilanne vaatii tehokkaita ratkaisuja. Vaadimme Suomen hallitukselta uutta tiedotustilaisuutta, jossa tilanteemme vakavuus huomioidaan ja siihen vastataan konkreettisin keinoin.
Opiskelijoita ei tule kohdella kuin liukuhihnatavaraa, jonka voi mekaanisesti muuntaa tulevaisuuden työvoimaksi. Yhteisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta yhteiskuntaa riepottelevasta kriisistä palautuminen on mahdollista. Miten pystymme rakentamaan yhteiskuntaa koronan jälkeen, kun tulevaisuuden asiantuntijat kärsivät uupumuksesta jo ennen työelämää?
Lähteet
[1] Helsingin Yliopisto. Yliopisto-opiskelijat ovat tavallista uupuneempia koronakeväänä. 2020. [Viitattu 11.3.2021]
