Spontaania opinto- ja urapolkua mutkitellen viestintäyrittäjäksi

Tänä syksynä tulee kuluneeksi pyöreät kymmenen vuotta siitä, kun päädyin pienenä fuksina opiskelemaan suomen kieltä Jyväskylän yliopistoon. Tuolloin kaikki oli kovin uutta ja jännää Seminaarinmäellä, enkä todellakaan tiennyt, mikä minusta tulisi isona. Enkä ehkä tiedä vieläkään, sillä viestintäalalla melkein kaikki on mahdollista. Ja se jos mikä on mahtavaa. Mutta jospa tämä on tarina siitä, kuinka suomen kieltä opiskellut maisteri voi perustaa ikioman viestintäyrityksen ja vieläpä saada sillä leivän pöytään. Nostalgiamatka alkakoon!

Vuonna 2010 elettiin siinä mielessä hassuja aikoja, sillä suomen kieltä opiskelivat opet ja ”ne muut”. Itse kuuluin tuohon pieneen kieliasiantuntijoiden joukkoon, joka saisi määrittää omin avuin opintopolkunsa. Niinpä selasin opintotarjontaa ja luin suomen kielen pääaineopintojen lisäksi sivuaineina ainakin journalistiikkaa, yhteisöviestintää, kirjallisuutta, henkilöstöjohtamista ja espanjaa. Itse koin arvokkaimmiksi opinnoiksi sellaiset käytännönläheiset kurssit, joissa pääsi upottamaan kädet saveen ja saman tien tekemiseen makuun. Kannustankin ottamaan kaiken ilon irti opiskelijastatuksesta ja laajentamaan omaa osaamista niin paljon kuin sielu sietää. Opiskelijavaihtoakaan ei kannata unohtaa, sillä se vasta avaakin silmiä ja omaa kokemusmaailmaa. Itse seikkailin yhden kevään Madridissa, ja sitä en unohda milloinkaan.

Opintojeni aikana työskentelin joka kesä jossain. Yhden kesän olin harjoittelussa Kotimaisten kielten keskuksessa, yhden paikallislehdessä toimittajana. Sittemmin pääsin harjoitteluun Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskukseen, josta poiki myöhemmin erinäisiä pestejä. Lisäksi toimin kielenhuoltajana Puhutaan suomea -lehdessä, joka on suunnattu suomea toisena kielenä puhuville maahanmuuttajille. Jokainen työkokemus on vienyt minua eteenpäin sillä polulla, jota olen tallustanut avoimin mielin eteenpäin. Opintojeni aikana minulla ei kylläkään ollut vielä oikeastaan minkäänlaista visiota siitä, mitä todella haluaisin tehdä sitten, kun maisterin paperit olisivat kourassa. Nenä kyllä näyttäisi, minne tie vie.

Valmistuin antoisien opiskeluvuosien jälkeen vuonna 2016, ja lähdimme sitten poikaystäväni kanssa kiertämään pakettiautolla Eurooppaa. Tuolloin kirjoittelin muutamia juttuja Suomen Punaisen Ristin blogiin ja mietin, haluaisinko olla tulevaisuudessa toimittaja vai jotain ihan muuta. Sittemmin olen työskennellyt toimittajana ja tiedottajana muutamassa eri kustannustoimituksessa sekä viestintäsuunnittelijana Keski-Suomen kauppakamarissa. Viestinnän maailma on siis tullut tutuksi useammasta eri näkökulmasta ja osittain vähän sattuman kaupalla. Jos vain suinkin mahdollista, suosittelen hakeutumaan erilaisiin työtehtäviin ja kokeilemaan käytännössä, mikä homma tuntuu omalta ja mikä taas on jonkun toisen heiniä.

Koska olen päässyt pienen urani aikana kerryttämään osaamistani monipuolisissa pesteissä ja erityyppisissä organisaatioissa, päätin tänä syksynä ottaa harppauksen tuntemattomaan ja perustaa oman yrityksen. Isoimpana motivaattorina oli vapaus saada tehdä hommia melkeinpä missä ja milloin vain. Läppäri vain kainaloon ja menoksi! Niin syntyi Mandariinimedia. Uskoin, että pärjäisin. Samalla kuitenkin vähän hirvitti, että mitähän tästä oikein tulee. Silti päivääkään en vaihtaisi – kliseistä mutta totta.

Yrittäjänä kirjoitan juttuja toimittajan roolissa, toteutan erilaisia sisällöntuotantokuvioita ja toimin kielenhuoltajana. Tällä hetkellä teen yhteistyötä muun muassa Kasvu Openin, Tuuma-kustannuksen, Duunitorin ja Huvimestarin kanssa. Yrittäjäksi ryhtymistä helpotti se, että olin saanut heitettyä potentiaalisia verkkoja vesille jo ennakkoon. Ihan tyhjästä ei siis tarvinnut nyhjäistä. Jos viestintäyrittäjän arki kiinnostaa enemmänkin, kannattaa laittaa Instagramissa seurantaan @mandariinimedia. Kerron siellä lisää, mitä kaikkea yksinyrittäjä oikein kulissien takana touhuaa.

Avoin mieli ja utelias kokeilunhalu kantavat pitkälle. Siksi rohkaisen jokaista suomen kielen opiskelijaa katsomaan ympärilleen sillä silmällä, mikä itseä voisi vähänkään kutkuttaa ja etenemään siihen suuntaan. Tämä pätee niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Eikä verkostoituminen ole koskaan pahasta vaan voi johtaa joskus yllättäviinkin yhteistyökuvioihin. Usein myös ne kiinnostavimmat työpaikat myydään tiskin alta, joten itsestään kannattaa pitää sopivasti meteliä.

Tsemppiä kaikille opintoihin, ja muistakaahan luentosalin penkkien kuluttamisen lisäksi nauttia elämästä! Haalareita kannattaa ulkoiluttaa säännöllisesti ja viettää vappua aina silloin, kun siltä tuntuu.

Kuka?

Nelli Leppänen, kieliasiantuntijalinjan alumni (2016)

Mandariinimedian yrittäjä