Sane Seitsemän meren Osmassa

Kopulalaisten järjestämä Seitsemän meren Osma Tampereella kutsui sanelaisia saapumaan paikalle. Perjantaina alkuiltapäivästä M/S Sanen miehistö matkustajineen sulloutui kulkuneuvoon, ja toivoi myötätuulen olevan kohtuullinen, jotta ehdittäisiin ajoissa perjantai-iltapäivän perinteisille Osma-luennoille. Luennot olivat sanelaisten mieleen, ja siitä kurssi otettiin kohti omia majoituspaikkoja. Iltaa vietettiin rennoissa merkeissä Messukylän työväentalolla, jonne kopulaiset olivat tilanneet maittavat ja runsaat eväät pizzoineen ja mustamakkaroineen. Pientä kilpailuhenkeä esiintyi jo, kun sanelaiset ja kantalaiset kisasivat siitä, kumpi rakentaa korkeamman tornin (majakan) nauttimistaan matkajuomista.

Lauantaiaamu valkeni hieman harmaana, mutta M/S Sane oli valmis päivän rastirataan hyvän lounaan jälkeen. Alun pienen reitiltä harhautumisen jälkeen alus miehistöineen ja matkustajineen kulki myötätuuleen. Välillä rantauduttiin ratkomaan kinkkisiä tehtäviä; oli solmujen tekoa, tiedonhaluisia merirosvoja sekä haaksirikkoutuneita, jotka piti auttaa pois autiolta saarelta. M/S Sanen rantautuminen onnistui seremonioineen joka kerta hyvin, mitä nyt matkustajat Jack ja Rose joutuivat aina veden varaan, ja lopunhan te tiedättekin siitä tarinasta.

Mukavan rastiratapäivän kruunasivat sitsit samaisessa Messukylän työväentalossa. Paikalle oli saapunut monenlaista meren ja veden asukkia, aina suohirviöstä lähtien. Kun jonkin aikaa oli sitsattu, koitti päivän voittajan julistus. Sane ei kuullut nimeään, kun julistettiin sijat kolme ja kaksi. Sen sijaan voittajan nimen kuuleminen aiheutti mahtavat riemunkiljahdukset ja voitontanssit, kun Sane pitkän tauon jälkeen vei Osma-mestaruuden! Loppuilta ja -yö kuluivatkin riehakkaissa mestaruustunnelmissa fiilistellen erästä laulua, joka kertoo pojasta, joka on tullut kotiin…

Sunnuntaiaamuna kaikki sanelaiset heräsivät hymy huulilla ja raahasivat itsensä brunssille. Brunssilla kuului jo hieman väsyneitä naurunpyrähdyksiä, mutta ne kuuluvat asiaan. Maha täynnä ja ilo rinnassa oli hyvä aloittaa paluumatka kohti kotia.

 

Anna Jäätteenmäki