”Alusta asti ala on tuntunut niin omalta kuin olla ja voi”

Sara RuokolaKolmas opiskeluvuosi on juuri alkanut, ja tieni oikealle alalle on ollut loppujenlopuksi aika yksinkertainen. Niin yksinkertainen, että välillä mietityttää, oliko tämä oikeasti muka näin helppoa? Ekalla yrittämällä sisään ja alusta asti ala on tuntunut niin omalta kuin olla ja voi. Mutta ei tämä tie ole ihan niin sileä ollut, ja tässäpä tulee tarkempi selonteko!

Kirjoitin ylioppilaaksi Kaurialan lukiosta Hämeenlinnasta keväällä 2013. Lukion aikana haaveilin kovasti yliopisto-opinnoista, mutta en ollut ollenkaan varma omasta kyvykkyydestäni. Yliopisto tuntui pilvilinnojen päällä olevalta paikalta, jonne vain Mensan jäseneksi kelpaavat ihmenerot pääsevät mikäli planeetat ovat oikeassa muodostelmassa. Joka tapauksessa moni akateeminen ala kiinnosti, ja lopullisen rohkeuden yliopistoon hakemiseen sain hyvin menneistä yo-kirjoituksista. Abikeväänä hain opiskelemaan sosiaalityötä, mikä tuntuu nyt todella omituiselta. Halusin kuitenkin joka tapauksessa pitää välivuoden, joten pääsykokeissa kävin vain harjoittelemassa pääsykoetilannetta. Töitä oli tiedossa, ja halusin ennemmin pitää taukoa opiskeluista ja säästää. Enkä kyllä ollut ollenkaan käryllä siitä, mikä haluaisin isona olla.

Välivuoden aikana opiskelumotivaatio kasvoi kohisten, ja marraskuussa 2013 menin ammatinvalintapsykologin paikkeille. Siinä vaiheessa olin kahden vaiheilla: yhteiskuntatieteellinen ala vai opettajan opinnot? Jos opettaja, niin yhteiskuntaoppi vaiko äikkä? Parin tapaamiskerran jälkeen olimme ammatinvalintapsykologin kanssa tulleet siihen tulokseen, että kyllä se on se äikän ope miksi minun kannattaa ryhtyä. Ei muuta kun Google laulamaan ja pääsykoekirjat tilaukseen!

Googlettamista on muuten iso kiittäminen siitä, että pääsin sisään. Suomi24- ja demi.fi:n foorumeilta sain tietoa, että Jyväskylän yliopiston suomen kielen pääsykokeisiin kannattaa ehdottomasti lukea kielioppikirjoja sen virallisen pääsykoekirjan lisäksi. Luin siis kolmea kielioppikirjaa ja sitä ”oikeaa” pääsykoekirjaa, joka keskittyi kielitieteeseen. Voin laittaa pääni pantiksi, että ilman kieliopin ja lauserakenteiden pänttäämistä eivät olisi yliopiston ovet auenneet. Pääsykokeisiin lukeminen oli hirveää, enkä toivottavasti joudu tekemään sitä enää koskaan (en ole kyllä tavannut ketään, joka olisi siitä erityisemmin nauttinut).

Hyväksymiskirje tuli sitten juhannuksen jälkeen 2014. Kun avasin kuoren, luulin sen olevan joku ”onnea, pääset avoimeen yliopistoon, tässä tilinumero” –tyyppinen lerpake, mutta olinkin ihan oikeasti päässyt sisään.  Se oli elämäni onnellisin päivä. Itkeä vollotin onnesta ja epäuskosta, ja uskon olevani seuraavan kerran yhtä hillittömän ja äkkinäisen onnellinen sitten, jos joskus voitan ylisuuren summan rahaa tai saan oman lapsen. Niin iso juttu se opiskelupaikan saaminen oli ja on edelleen!

Opinnot ovat olleet vielä mielenkiintoisemmat kuin osasin odottaa. Suomen kielen opiskelu on niin monipuolista. Eivät kaikki kurssit ole tietenkään lemppareita olleet, mutta yleisfiilis on säilynyt oikein hyvänä koko opiskelujen ajan, eikä alanvaihto ole käynyt mielessäkään. Opiskelukaverit ovat ihania ja meidän ainejärjestö myös. Jyväskylään on ollut helppoa kotiutua, vaikka ensimmäistä kertaa kävin täällä silloin pääsykokeissa, ja toisen kerran sitten kun muutto alkoi. Oli lottovoitto valita Jyväskylä ja Jyväskylän yliopisto. 🙂

Sara Ruokola